Sananlaskut 8

1Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? 2Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. 3Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: 4"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. 5Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. 6Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; 7sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. 8Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. 9Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. 10Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. 11Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. 12Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. 13Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. 14Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. 15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. 16Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. 17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. 18Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. 19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. 20Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, 21antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. 22Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. 23Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. 24Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. 25Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, 26kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. 27Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, 28kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, 29kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, 30silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; 31leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. 32Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! 33Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. 34Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! 35Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. 36Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

1Doesn’t wisdom cry out? Doesn’t understanding raise her voice? 2On the top of high places by the way, where the paths meet, she stands. 3Beside the gates, at the entry of the city, at the entry doors, she cries aloud: 4“To you men, I call! I send my voice to the sons of mankind. 5You simple, understand prudence. You fools, be of an understanding heart. 6Hear, for I will speak excellent things. The opening of my lips is for right things. 7For my mouth speaks truth. Wickedness is an abomination to my lips. 8All the words of my mouth are in righteousness. There is nothing crooked or perverse in them. 9They are all plain to him who understands, right to those who find knowledge. 10Receive my instruction rather than silver; knowledge rather than choice gold. 11For wisdom is better than rubies. All the things that may be desired can’t be compared to it. 12“I, wisdom, have made prudence my dwelling. Find out knowledge and discretion. 13The fear of Yahweh is to hate evil. I hate pride, arrogance, the evil way, and the perverse mouth. 14Counsel and sound knowledge are mine. I have understanding and power. 15By me kings reign, and princes decree justice. 16By me princes rule; nobles, and all the righteous rulers of the earth. 17I love those who love me. Those who seek me diligently will find me. 18With me are riches, honor, enduring wealth, and prosperity. 19My fruit is better than gold, yes, than fine gold; my yield than choice silver. 20I walk in the way of righteousness, in the midst of the paths of justice; 21That I may give wealth to those who love me. I fill their treasuries. 22“Yahweh possessed me in the beginning of his work, before his deeds of old. 23I was set up from everlasting, from the beginning, before the earth existed. 24When there were no depths, I was born, when there were no springs abounding with water. 25Before the mountains were settled in place, before the hills, I was born; 26while as yet he had not made the earth, nor the fields, nor the beginning of the dust of the world. 27When he established the heavens, I was there; when he set a circle on the surface of the deep, 28when he established the clouds above, when the springs of the deep became strong, 29when he gave to the sea its boundary, that the waters should not violate his commandment, when he marked out the foundations of the earth; 30then I was the craftsman by his side. I was a delight day by day, always rejoicing before him, 31Rejoicing in his whole world. My delight was with the sons of men. 32“Now therefore, my sons, listen to me, for blessed are those who keep my ways. 33Hear instruction, and be wise. Don’t refuse it. 34Blessed is the man who hears me, watching daily at my gates, waiting at my door posts. 35For whoever finds me, finds life, and will obtain favor from Yahweh. 36But he who sins against me wrongs his own soul. All those who hate me love death.”

1Roept de Wijsheid niet, en verheft niet de Verstandigheid Haar stem? 2Op de spits der hoge plaatsen, aan den weg, ter plaatse, waar paden zijn, staat Zij; 3Aan de zijde der poorten, voor aan de stad, aan den ingang der deuren roept Zij overluid: 4Tot u, o mannen! roep Ik, en Mijn stem is tot de mensenkinderen. 5Gij slechten! verstaat kloekzinnigheid, en gij zotten! verstaat met het hart. 6Hoort, want ik zal vorstelijke dingen spreken, en de opening Mijner lippen zal enkel billijkheid zijn. 7Want Mijn gehemelte zal de waarheid bedachtelijk uitspreken, en de goddeloosheid is Mijn lippen een gruwel. 8Al de redenen Mijns monds zijn in gerechtigheid; er is niets verdraaids, noch verkeerds in. 9Zij zijn alle recht voor dengene, die verstandig is, en rechtmatig voor degenen, die wetenschap vinden. 10Neemt Mijn tucht aan, en niet zilver, en wetenschap, meer dan het uitgelezen uitgegraven goud. 11Want wijsheid is beter dan robijnen, en al wat men begeren mag, is met haar niet te vergelijken. 12Ik, Wijsheid, woon bij de kloekzinnigheid, en vinde de kennis van alle bedachtzaamheid. 13De vreze des HEEREN is, te haten het kwade, de hovaardigheid, en den hoogmoed, en den kwaden weg; Ik haat ook den mond der verkeerdheden. 14Raad en het wezen zijn Mijne; Ik ben het Verstand, Mijne is de Sterkte. 15Door Mij regeren de koningen, en de vorsten stellen gerechtigheid. 16Door Mij heersen de heersers, en de prinsen, al de rechters der aarde. 17Ik heb lief, die Mij liefhebben; en die Mij vroeg zoeken, zullen Mij vinden. 18Rijkdom en eer is bij Mij, duurachtig goed en gerechtigheid. 19Mijn vrucht is beter dan uitgegraven goud, en dan dicht goud; en Mijn inkomen dan uitgelezen zilver. 20Ik doe wandelen op den weg der gerechtigheid, in het midden van de paden des rechts; 21Opdat Ik Mijn liefhebbers doe beerven dat bestendig is, en Ik zal hun schatkameren vervullen. 22De HEERE bezat Mij in het beginsel Zijns wegs, voor Zijn werken, van toen aan. 23Ik ben van eeuwigheid af gezalfd geweest; van den aanvang, van de oudheden der aarde aan. 24Ik was geboren, als de afgronden nog niet waren, als nog geen fonteinen waren, zwaar van water; 25Aleer de bergen ingevest waren, voor de heuvelen was Ik geboren. 26Hij had de aarde nog niet gemaakt, noch de velden, noch de aanvang van de stofjes der wereld. 27Toen Hij de hemelen bereidde, was Ik daar; toen Hij een cirkel over het vlakke des afgronds beschreef; 28Toen Hij de opperwolken van boven vestigde; toen Hij de fonteinen des afgronds vastmaakte; 29Toen Hij der zee haar perk zette, opdat de wateren Zijn bevel niet zouden overtreden; toen Hij de grondvesten der aarde stelde; 30Toen was Ik een voedsterling bij Hem, en Ik was dagelijks Zijn vermakingen, te aller tijd voor Zijn aangezicht spelende; 31Spelende in de wereld Zijns aardrijks, en Mijn vermakingen zijn met de mensenkinderen. 32Nu dan, kinderen! hoort naar Mij; want welgelukzalig zijn zij, die Mijn wegen bewaren. 33Hoort de tucht, en wordt wijs, en verwerpt die niet. 34Welgelukzalig is de mens, die naar Mij hoort, dagelijks wakende aan Mijn poorten, waarnemende de posten Mijner deuren. 35Want die Mij vindt, vindt het leven, en trekt een welgevallen van den HEERE. 36Maar die tegen Mij zondigt, doet zijn ziel geweld aan; allen, die Mij haten, hebben den dood lief.