Luukkaan evankeliumi 1

1Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. 5Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet. 6He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina. 7Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi. 8Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, 9että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. 10Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. 11Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. 12Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko. 13Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. 14Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. 15Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. 16Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. 17Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." 18Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut." 19Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman. 20Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen." 21Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä. 22Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi. 23Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa. 24Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: 25"Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen". 26Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, 27neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 28Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. 31Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." 34Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; 37sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. 39Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin 40ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. 42Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? 44Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. 45Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" 46Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, 47ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; 48sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 49Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, 50ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. 51Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. 52Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. 53Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. 54Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan 55Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." 56Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa. 57Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. 58Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. 59Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. 60Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes". 61Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi". 62Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. 63Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät. 64Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. 65Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; 66ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. 67Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: 68"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen 69ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta 70-niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta- 71pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 72tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, 73sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; 74suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä 75pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. 76Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, 77antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, 78meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, 79loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." 80Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.

1Since many have undertaken to set in order a narrative concerning those matters which have been fulfilled among us, 2even as those who from the beginning were eyewitnesses and servants of the word delivered them to us, 3it seemed good to me also, having traced the course of all things accurately from the first, to write to you in order, most excellent Theophilus; 4that you might know the certainty concerning the things in which you were instructed. 5There was in the days of Herod, the king of Judea, a certain priest named Zacharias, of the priestly division of Abijah. He had a wife of the daughters of Aaron, and her name was Elizabeth. 6They were both righteous before God, walking blamelessly in all the commandments and ordinances of the Lord. 7But they had no child, because Elizabeth was barren, and they both were well advanced in years. 8Now while he executed the priest’s office before God in the order of his division, 9according to the custom of the priest’s office, his lot was to enter into the temple of the Lord and burn incense. 10The whole multitude of the people were praying outside at the hour of incense. 11An angel of the Lord appeared to him, standing on the right side of the altar of incense. 12Zacharias was troubled when he saw him, and fear fell upon him. 13But the angel said to him, “Don’t be afraid, Zacharias, because your request has been heard, and your wife, Elizabeth, will bear you a son, and you shall call his name John. 14You will have joy and gladness; and many will rejoice at his birth. 15For he will be great in the sight of the Lord, and he will drink no wine nor strong drink. He will be filled with the Holy Spirit, even from his mother’s womb. 16He will turn many of the children of Israel to the Lord, their God. 17He will go before him in the spirit and power of Elijah, ‘to turn the hearts of the fathers to the children,’ and the disobedient to the wisdom of the just; to prepare a people prepared for the Lord.” 18Zacharias said to the angel, “How can I be sure of this? For I am an old man, and my wife is well advanced in years.” 19The angel answered him, “I am Gabriel, who stands in the presence of God. I was sent to speak to you, and to bring you this good news. 20Behold, you will be silent and not able to speak, until the day that these things will happen, because you didn’t believe my words, which will be fulfilled in their proper time.” 21The people were waiting for Zacharias, and they marveled that he delayed in the temple. 22When he came out, he could not speak to them, and they perceived that he had seen a vision in the temple. He continued making signs to them, and remained mute. 23When the days of his service were fulfilled, he departed to his house. 24After these days Elizabeth, his wife, conceived, and she hid herself five months, saying, 25“Thus has the Lord done to me in the days in which he looked at me, to take away my reproach among men.” 26Now in the sixth month, the angel Gabriel was sent from God to a city of Galilee, named Nazareth, 27to a virgin pledged to be married to a man whose name was Joseph, of the house of David. The virgin’s name was Mary. 28Having come in, the angel said to her, “Rejoice, you highly favored one! The Lord is with you. Blessed are you among women!” 29But when she saw him, she was greatly troubled at the saying, and considered what kind of salutation this might be. 30The angel said to her, “Don’t be afraid, Mary, for you have found favor with God. 31Behold, you will conceive in your womb, and give birth to a son, and will call his name ‘Jesus.’ 32He will be great, and will be called the Son of the Most High. The Lord God will give him the throne of his father, David, 33and he will reign over the house of Jacob forever. There will be no end to his Kingdom.” 34Mary said to the angel, “How can this be, seeing I am a virgin?” 35The angel answered her, “The Holy Spirit will come on you, and the power of the Most High will overshadow you. Therefore also the holy one who is born from you will be called the Son of God. 36Behold, Elizabeth, your relative, also has conceived a son in her old age; and this is the sixth month with her who was called barren. 37For everything spoken by God is possible.” 38Mary said, “Behold, the handmaid of the Lord; be it to me according to your word.” The angel departed from her. 39Mary arose in those days and went into the hill country with haste, into a city of Judah, 40and entered into the house of Zacharias and greeted Elizabeth. 41When Elizabeth heard Mary’s greeting, the baby leaped in her womb, and Elizabeth was filled with the Holy Spirit. 42She called out with a loud voice, and said, “Blessed are you among women, and blessed is the fruit of your womb! 43Why am I so favored, that the mother of my Lord should come to me? 44For behold, when the voice of your greeting came into my ears, the baby leaped in my womb for joy! 45Blessed is she who believed, for there will be a fulfillment of the things which have been spoken to her from the Lord!” 46Mary said, “My soul magnifies the Lord. 47My spirit has rejoiced in God my Savior, 48for he has looked at the humble state of his handmaid. For behold, from now on, all generations will call me blessed. 49For he who is mighty has done great things for me. Holy is his name. 50His mercy is for generations of generations on those who fear him. 51He has shown strength with his arm. He has scattered the proud in the imagination of their hearts. 52He has put down princes from their thrones. And has exalted the lowly. 53He has filled the hungry with good things. He has sent the rich away empty. 54He has given help to Israel, his servant, that he might remember mercy, 55As he spoke to our fathers, to Abraham and his seed forever.” 56Mary stayed with her about three months, and then returned to her house. 57Now the time that Elizabeth should give birth was fulfilled, and she gave birth to a son. 58Her neighbors and her relatives heard that the Lord had magnified his mercy towards her, and they rejoiced with her. 59On the eighth day, they came to circumcise the child; and they would have called him Zacharias, after the name of the father. 60His mother answered, “Not so; but he will be called John.” 61They said to her, “There is no one among your relatives who is called by this name.” 62They made signs to his father, what he would have him called. 63He asked for a writing tablet, and wrote, “His name is John.” They all marveled. 64His mouth was opened immediately, and his tongue freed, and he spoke, blessing God. 65Fear came on all who lived around them, and all these sayings were talked about throughout all the hill country of Judea. 66All who heard them laid them up in their heart, saying, “What then will this child be?” The hand of the Lord was with him. 67His father, Zacharias, was filled with the Holy Spirit, and prophesied, saying, 68“Blessed be the Lord, the God of Israel, for he has visited and worked redemption for his people; 69and has raised up a horn of salvation for us in the house of his servant David 70(as he spoke by the mouth of his holy prophets who have been from of old), 71salvation from our enemies, and from the hand of all who hate us; 72to show mercy towards our fathers, to remember his holy covenant, 73the oath which he spoke to Abraham, our father, 74to grant to us that we, being delivered out of the hand of our enemies, should serve him without fear, 75In holiness and righteousness before him all the days of our life. 76And you, child, will be called a prophet of the Most High, for you will go before the face of the Lord to prepare his ways, 77to give knowledge of salvation to his people by the remission of their sins, 78because of the tender mercy of our God, whereby the dawn from on high will visit us, 79to shine on those who sit in darkness and the shadow of death; to guide our feet into the way of peace.” 80The child was growing, and becoming strong in spirit, and was in the desert until the day of his public appearance to Israel.

1Nademaal velen ter hand genomen hebben, om in orde te stellen een verhaal van de dingen, die onder ons volkomen zekerheid hebben; 2Gelijk ons overgeleverd hebben, die van den beginne zelven aanschouwers en dienaars des Woords geweest zijn; 3Zo heeft het ook mij goed gedacht, hebbende alles van voren aan naarstiglijk onderzocht, vervolgens aan u te schrijven, voortreffelijke Theofilus! 4Opdat gij moogt kennen de zekerheid der dingen, waarvan gij onderwezen zijt. 5In de dagen van Herodes, den koning van Judea, was een zeker priester, met name Zacharias, van de dagorde van Abia; en zijn vrouw was uit de dochteren van Aaron, en haar naam Elizabet. 6En zij waren beiden rechtvaardig voor God, wandelende in al de geboden en rechten des Heeren, onberispelijk. 7En zij hadden geen kind, omdat Elizabet onvruchtbaar was, en zij beiden verre op hun dagen gekomen waren. 8En het geschiedde, dat, als hij het priesterambt bediende voor God, in de beurt zijner dagorde. 9Naar de gewoonte der priesterlijke bediening, hem te lote was gevallen, dat hij zoude ingaan in den tempel des Heeren om te reukofferen. 10En al de menigte des volks was buiten, biddende, ten ure des reukoffers. 11En van hem werd gezien een engel des Heeren, staande ter rechter zijde van het altaar des reukoffers. 12En Zacharias, hem ziende, werd ontroerd, en vreze is op hem gevallen. 13Maar de engel zeide tot hem: Vrees niet, Zacharias! want uw gebed is verhoord, en uw vrouw Elizabet zal u een zoon baren, en gij zult zijn naam heten Johannes. 14En u zal blijdschap en verheuging zijn, en velen zullen zich over zijn geboorte verblijden. 15Want hij zal groot zijn voor den Heere; noch wijn, noch sterken drank zal hij drinken, en hij zal met den Heiligen Geest vervuld worden, ook van zijner moeders lijf aan. 16En hij zal velen der kinderen Israels bekeren tot den Heere, hun God. 17En hij zal voor Hem heengaan, in den geest en de kracht van Elias, om te bekeren de harten der vaderen tot de kinderen, en de ongehoorzamen tot de voorzichtigheid der rechtvaardigen, om den Heere te bereiden een toegerust volk. 18En Zacharias zeide tot den engel: Waarbij zal ik dat weten? Want ik ben oud, en mijn vrouw is verre op haar dagen gekomen. 19En de engel antwoordde en zeide tot hem: Ik ben Gabriel, die voor God sta, en ben uitgezonden, om tot u te spreken, en u deze dingen te verkondigen. 20En zie, gij zult zwijgen, en niet kunnen spreken, tot op den dag, dat deze dingen geschied zullen zijn; om dies wil, dat gij mijn woorden niet geloofd hebt, welke vervuld zullen worden op hun tijd. 21En het volk was wachtende op Zacharias, en zij waren verwonderd, dat hij zo lang vertoefde in den tempel. 22En als hij uitkwam, kon hij tot hen niet spreken; en zij bekenden, dat hij een gezicht in den tempel gezien had. En hij wenkte hun toe, en bleef stom. 23En het geschiedde, als de dagen zijner bediening vervuld waren, dat hij naar zijn huis ging. 24En na die dagen werd Elizabet, zijn vrouw, bevrucht; en zij verborg zich vijf maanden, zeggende: 25Alzo heeft mij de Heere gedaan, in de dagen, in welke Hij mij aangezien heeft, om mijn versmaadheid onder de mensen weg te nemen. 26En in de zesde maand werd de engel Gabriel van God gezonden naar een stad in Galilea, genaamd Nazareth; 27Tot een maagd, die ondertrouwd was met een man, wiens naam was Jozef, uit den huize Davids; en de naam der maagd was Maria. 28En de engel tot haar ingekomen zijnde, zeide: Wees gegroet, gij begenadigde; de Heere is met u; gij zijt gezegend onder de vrouwen. 29En als zij hem zag, werd zij zeer ontroerd over dit zijn woord, en overlegde, hoedanig deze groetenis mocht zijn. 30En de engel zeide tot haar: Vrees niet, Maria, want gij hebt genade bij God gevonden. 31En zie, gij zult bevrucht worden, en een Zoon baren, en zult Zijn naam heten JEZUS. 32Deze zal groot zijn, en de Zoon des Allerhoogsten genaamd worden; en God, de Heere, zal Hem den troon van Zijn vader David geven. 33En Hij zal over het huis Jakobs Koning zijn in der eeuwigheid, en Zijns Koninkrijks zal geen einde zijn. 34En Maria zeide tot den engel: Hoe zal dat wezen, dewijl ik geen man bekenne? 35En de engel, antwoordende, zeide tot haar: De Heilige Geest zal over u komen, en de kracht des Allerhoogsten zal u overschaduwen; daarom ook, dat Heilige, Dat uit u geboren zal worden, zal Gods Zoon genaamd worden. 36En zie, Elizabet, uw nicht, is ook zelve bevrucht, met een zoon, in haar ouderdom; en deze maand is haar, die onvruchtbaar genaamd was, de zesde. 37Want geen ding zal bij God onmogelijk zijn. 38En Maria zeide: Zie, de dienstmaagd des Heeren; mij geschiede naar uw woord. En de engel ging weg van haar. 39En Maria, opgestaan zijnde in diezelfde dagen, reisde met haast naar het gebergte, in een stad van Juda; 40En kwam in het huis van Zacharias, en groette Elizabet. 41En het geschiedde, als Elizabet de groetenis van Maria hoorde, zo sprong het kindeken op in haar buik; en Elizabet werd vervuld met den Heiligen Geest; 42En riep uit met een grote stem, en zeide: Gezegend zijt gij onder de vrouwen, en gezegend is de vrucht uws buiks! 43En van waar komt mij dit, dat de moeder mijns Heeren tot mij komt? 44Want zie, als de stem uwer groetenis in mijn oren geschiedde, zo sprong het kindeken van vreugde op in mijn buik. 45En zalig is zij, die geloofd heeft; want de dingen, die haar van den Heere gezegd zijn, zullen volbracht worden. 46En Maria zeide: Mijn ziel maakt groot den Heere; 47En mijn geest verheugt zich in God, mijn Zaligmaker; 48Omdat Hij de nederheid Zijner dienstmaagd heeft aangezien; want zie, van nu aan zullen mij zalig spreken al de geslachten. 49Want grote dingen heeft aan mij gedaan Hij, Die machtig is, en heilig is Zijn Naam. 50En Zijn barmhartigheid is van geslacht tot geslacht over degenen, die Hem vrezen. 51Hij heeft een krachtig werk gedaan door Zijn arm; Hij heeft verstrooid de hoogmoedigen in de gedachten hunner harten. 52Hij heeft machtigen van de tronen afgetrokken, en nederigen heeft Hij verhoogd. 53Hongerigen heeft Hij met goederen vervuld; en rijken heeft Hij ledig weggezonden. 54Hij heeft Israel, Zijn knecht, opgenomen, opdat Hij gedachtig ware der barmhartigheid. 55(Gelijk Hij gesproken heeft tot onze vaderen, namelijk tot Abraham, en zijn zaad) in eeuwigheid. 56En Maria bleef bij haar omtrent drie maanden, en keerde weder tot haar huis. 57En de tijd van Elizabet werd vervuld, dat zij baren zoude, en zij baarde een zoon. 58En die daar rondom woonden, en haar magen hoorden, dat de Heere Zijn barmhartigheid grotelijks aan haar bewezen had, en waren met haar verblijd. 59En het geschiedde, dat zij op den achtsten dag kwamen, om het kindeken te besnijden, en noemden het Zacharias, naar den naam zijns vaders. 60En zijn moeder antwoordde en zeide: Niet alzo, maar hij zal Johannes heten. 61En zij zeiden tot haar: Er is niemand in uw maagschap, die met dien naam genaamd wordt. 62En zij wenkten zijn vader, hoe hij wilde, dat hij genaamd zou worden. 63En als hij een schrijftafeltje geeist had, schreef hij, zeggende: Johannes is zijn naam. En zij verwonderden zich allen. 64En terstond werd zijn mond geopend, en zijn tong losgemaakt; en hij sprak, God lovende. 65En er kwam vrees over allen, die rondom hen woonden; en in het gehele gebergte van Judea werd veel gesproken van al deze dingen. 66En allen, die het hoorden, namen het ter harte, zeggende: Wat zal toch dit kindeken wezen? En de hand des Heeren was met hem. 67En Zacharias, zijn vader, werd vervuld met den Heiligen Geest, en profeteerde, zeggende: 68Geloofd zij de Heere, de God Israels, want Hij heeft bezocht, en verlossing te weeg gebracht Zijn volke; 69En heeft een hoorn der zaligheid ons opgericht, in het huis van David, Zijn knecht; 70Gelijk Hij gesproken heeft door den mond Zijner heilige profeten, die van het begin der wereld geweest zijn; 71Namelijk een verlossing van onze vijanden, en van de hand al dergenen, die ons haten; 72Opdat Hij barmhartigheid deed aan onze vaderen, en gedachtig ware aan Zijn heilig verbond; 73En aan den eed, dien Hij Abraham, onzen vader, gezworen heeft, om ons te geven, 74Dat wij, verlost zijnde uit de hand onzer vijanden, Hem dienen zouden zonder vreze. 75In heiligheid en gerechtigheid voor Hem, al de dagen onzes levens. 76En gij, kindeken, zult een profeet des Allerhoogsten genaamd worden; want gij zult voor het aangezicht des Heeren heengaan, om Zijn wegen te bereiden; 77Om Zijn volk kennis der zaligheid te geven, in vergeving hunner zonden. 78Door de innerlijke bewegingen der barmhartigheid onzes Gods, met welke ons bezocht heeft de Opgang uit de hoogte; 79Om te verschijnen dengenen, die gezeten zijn in duisternis en schaduw des doods; om onze voeten te richten op den weg des vredes. 80En het kindeken wies op, en werd gesterkt in den geest, en was in de woestijnen, tot den dag zijner vertoning aan Israel.