Jobin kirja 37

1"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa. 2Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa. 3Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti. 4Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa. 5Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida. 6Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. 7Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät. 8Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa. 9Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. 10Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat. 11Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa. 12Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää. 13Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi. 14Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä. 15Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa? 16Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä? 17Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta, 18kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin? 19Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään. 20Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa! 21Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. 22Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. 23Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. 24Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

1“Yes, at this my heart trembles, and is moved out of its place. 2Hear, oh, hear the noise of his voice, the sound that goes out of his mouth. 3He sends it out under the whole sky, and his lightning to the ends of the earth. 4After it a voice roars. He thunders with the voice of his majesty. He doesn’t hold back anything when his voice is heard. 5God thunders marvelously with his voice. He does great things, which we can’t comprehend. 6For he says to the snow, ‘Fall on the earth;’ likewise to the shower of rain, and to the showers of his mighty rain. 7He seals up the hand of every man, that all men whom he has made may know it. 8Then the animals take cover, and remain in their dens. 9Out of its room comes the storm, and cold out of the north. 10By the breath of God, ice is given, and the breadth of the waters is frozen. 11Yes, he loads the thick cloud with moisture. He spreads abroad the cloud of his lightning. 12It is turned around by his guidance, that they may do whatever he commands them on the surface of the habitable world, 13Whether it is for correction, or for his land, or for loving kindness, that he causes it to come. 14“Listen to this, Job. Stand still, and consider the wondrous works of God. 15Do you know how God controls them, and causes the lightning of his cloud to shine? 16Do you know the workings of the clouds, the wondrous works of him who is perfect in knowledge? 17You whose clothing is warm, when the earth is still by reason of the south wind? 18Can you, with him, spread out the sky, which is strong as a cast metal mirror? 19Teach us what we shall tell him, for we can’t make our case by reason of darkness. 20Shall it be told him that I would speak? Or should a man wish that he were swallowed up? 21Now men don’t see the light which is bright in the skies, but the wind passes, and clears them. 22Out of the north comes golden splendor. With God is awesome majesty. 23We can’t reach the Almighty. He is exalted in power. In justice and great righteousness, he will not oppress. 24Therefore men revere him. He doesn’t regard any who are wise of heart.”

1Ook beeft hierover mijn hart, en springt op uit zijn plaats. 2Hoort met aandacht de beweging Zijner stem, en het geluid, dat uit Zijn mond uitgaat! 3Dat zendt Hij rechtuit onder den gansen hemel, en Zijn licht over de einden der aarde. 4Daarna brult Hij met de stem; Hij dondert met de stem Zijner hoogheid, en vertrekt die dingen niet, als Zijn stem zal gehoord worden. 5God dondert met Zijn stem zeer wonderlijk; Hij doet grote dingen, en wij begrijpen ze niet. 6Want Hij zegt tot de sneeuw: Wees op de aarde; en tot den plasregens des regens; dan is er de plasregen Zijner sterke regenen. 7Dan zegelt Hij de hand van ieder mens toe, opdat Hij kenne al de lieden Zijns werks. 8En het gedierte gaat in de loerplaatsen, en blijft in zijn holen. 9Uit de binnenkamer komt de wervelwind, en van de verstrooiende winden de koude. 10Door zijn geblaas geeft God de vorst, zodat de brede wateren verstijfd worden. 11Ook vermoeit Hij de dikke wolken door klaarheid; Hij verstrooit de wolk Zijns lichts. 12Die keert zich dan naar Zijn wijzen raad door ommegangen, dat zij doen al wat Hij ze gebiedt, op het vlakke der wereld, op de aarde. 13Hetzij dat Hij die tot een roede, of tot Zijn land, of tot weldadigheid beschikt. 14Neem dit, o Job, ter ore; sta, en aanmerk de wonderen Gods. 15Weet gij, wanneer God over dezelve orde stelt, en het licht Zijner wolk laat schijnen? 16Hebt gij wetenschap van de opwegingen der dikke wolken; de wonderheden Desgenen, Die volmaakt is in wetenschappen? 17Hoe uw klederen warm worden, als Hij de aarde stil maakt uit het zuiden? 18Hebt gij met Hem de hemelen uitgespannen, die vast zijn, als een gegoten spiegel? 19Onderricht ons, wat wij Hem zeggen zullen; want wij zullen niets ordentelijk voorstellen kunnen vanwege de duisternis. 20Zal het Hem verteld worden, als ik zo zou spreken? Denkt iemand dat, gewisselijk, hij zal verslonden worden. 21En nu ziet men het licht niet als het helder is in den hemel, als de wind doorgaat, en dien zuivert; 22Als van het noorden het goud komt; maar bij God is een vreselijke majesteit! 23Den Almachtige, Dien kunnen wij niet uitvinden; Hij is groot van kracht; doch door gericht en grote gerechtigheid verdrukt Hij niet. 24Daarom vreze Hem de lieden; Hij ziet geen wijzen van harte aan.